Miten Salvesta tuli merimiesravintola

Merimiesravintolan synnylle tärkeintä oli sijainti, sijainti ja sijainti. Salvelle se oli Hietalahden sataman äärellä. Jo vuonna 1897 Hietalahdenrantaan valmistui ensin ruokakioski ja pari vuosikymmentä myöhemmin kivitalo, johon Salve asettui elämään tyypillistä merimieskapakan elämää. Salven sielu syntyikin viereisen Hietalahden telakan taukoamattomasta työstä ja merimiehen kaipuusta kotisatamaan.

Merimieskin oli ihminen, ja tarvitsi katon päänsä päälle vapaalla ollessaan. Kaikilla ei ollut omaa kotia tai se oli matkan päässä sisämaassa. Tyttöystäviä ja lapsia kuitenkin oli, ja jossakin heitä piti tavata. Merimiesravintola Salvesta tuli näin Merimieskirkon maallisempi versio, merimiesten toinen koti.

Naisia lastenrattaineen alkoikin saapua Salveen tuntia ennen laivojen saapumista. Ja kyllä heitä odotettiinkin. Naiset lukivat Salven pöydässä tarkkaan Helsingin Sanomien nk. laivalistaa, jossa julkaistiin tietoja eri satamiin saapuvista, niissä olevista ja niistä lähtevistä laivoista. Salvessa halattiin, itkettiin, naurettiin. Mentiin kihloihin ja erottiin.

1970-luvulla Salve alkoi lipua kohti kortteli- ja taitelijaravintolaa

Tähän vaikuttivat monet syyt. Merenkävijän palkka alkoi mennä pankkiin, kuten muillakin työntekijöillä. Perheellistyminen ja oman asunnon ostaminen tuli ajankohtaiseksi. Lisäksi varustamoiden nollatoleranssi vakiinnutti elämäntapoja.

2020-luvulla Suomessa ei ole enää oikeastaan yhtään varsinaista merimieskapakkaa. Salvenkin identiteetti on muuntunut kohti kortteli- ja taiteilijaravintolaa. Merimiesravintolan sielu on Salvessa kuitenkin vahva. Ravintolassa käy säännöllisesti Merimiesunionin, telakoiden ja varustamoiden väkeä. Merimiesten talon tuomat esineet pienoispurjelaivoista pelastusrenkaisiin koristavat syksyllä 2022 uusitun ravintolan seiniä.

Kotisatama Salven valot Helsingin Hietalahdenrannassa palavat edelleen.